Nyrkkeily

Nyrkkeily on karaten lisäksi toinen laji, joka on vaikuttanut suuresti potkunyrkkeilyn syntyyn. Tämän vuoksi tälle sivulle on koottu perustietoa nyrkkeilystä. Nyrkkeilyssä otellaan köysin ympyröidyssä nyrkkeilykehässä ja yritetään lyödä vastustajaa. Vyötärön alapuolelle, munuaisiin, selkään tai niskaan ei saa lyödä. Myöskin lyöminen kyynärpäätä käyttäen on kiellettyä, samoin kuin vastustajan kiinnipitäminen tai tässä roikkuminen. Maassa olevaa ei saa lyödä. Nyrkkeilyssä ei saa käyttää potkuja eikä vastustajan jalalle saa astua.

Kilpailuja järjestetään sekä ammattinyrkkeilytasolla että amatööritasolla. Perussäännöissä ei ole eroja, mutta ottelijoiden pukeutumisessa on – amatöörit käyttävät otellessaan paitaa sekä kypärää, mutta ammattilaiset eivät, minkä lisäksi amatöörien hanskat ovat paksummat kuin ammattilaisilla. Ammattinyrkkeilyottelu sisältää neljästä kahteentoista erää, mutta amatööriotteluissa eriä on ainoastaan kolme. Ottelun voi voittaa pistevoiton perusteella, luovutusvoiton perusteella, kun ottelu keskeytyy kehätuomarin toimesta, diskvalifioinnin vuoksi tai tyrmäysvoittona.

Nyrkkeilyn historia

Jo Homeros mainitsee nyrkkitaistelun runoissaan ja antiikin aikaisissa olympialaisissa nyrkkeily oli olympialajina mukana ensimmäisen kerran 688 eaa. Antiikin aikaisen Kreikan ajoilta on säilynyt kyseisen aikakauden nyrkkeilyä koskeneet säännöt, joita pidetään varhaisimpina säilyneinä lajin sääntöinä. Antiikin aikaisessa Kreikassa ottelut olivat erättömiä ja ottelua jatkettiin kunnes toinen ottelijoista joko luovutti tai ei pystynyt ottelua jatkamaan. Tuolloin suuri osa nyrkkeilijöistä tuli varakkaista suvuista. Homeroksen teoksesta Ilias löytyy laaja nyrkkeilyä koskeva kuvaus, joka on erityisen mielenkiintoinen myös nykyaikaisen nyrkkeilijän näkökulmasta.

Britanniassa nyrkkeilyotteluita on järjestetty jo ainakin 1680-luvulla ja 1690-luvun loppupuolella alettiin järjestää säännöllisiä nyrkkeilyotteluita Lontoon kuninkaallisen teatterin tiloissa. Tuolloin nyrkkeilyssä ei käytetty hanskoja eikä käytössä ollut myöskään painoluokkia. Sääntöjäkin oli melko vähän – mistä toki tehtiin poikkeus suurotteluiden osalta. 1743 nyrkkeilylle kehitettiin säännöt, joita on myöhemmin muokattu vastaamaan paremmin kunkin aikakauden tarpeita.

Painoluokat amatöörinyrkkeilyssä

Amatöörinyrkkeilyssä on käytössä useita painoluokkia. Miesten osalta 49 kiloa on rajana kevyelle kärpässarjalle ja 52 kiloa kärpässarjalle. Kääpiösarjaan kuuluvien painijoiden painoraja on 56 kiloa ja kevytsarjalaisten 60 kiloa. Kevyt välisarja asettaa miesten painorajaksi 64 kiloa ja välisarja 69 kiloa. Keskisarjan painoraja on 75 kiloa ja raskaan keskisarjan 81 kiloa. Raskassarja asettaa painorajaksi 91 kiloa ja superraskas sarja yli 91 kiloa.

Naisilla vastaavat painorajat ovat seuraavat: kevyt kärpässarja 45 kilosta 48 kiloon, kärpässarja 51 kiloa, kääpiösarja 54 kiloa, kevytsarja 57 kiloa, kevyt välisarja 60 kiloa, välisarja 64 kiloa, keskisarja 69 kiloa, raskas keskisarja 75 kiloa, raskassarja 81 kiloa ja superraskas sarja yli 81 kiloa.

Ammattilaiset

Ammattilaisnyrkkeilijät eivät ole oikeutettuja osallistumaan olympialaisiin, vaikka nyrkkeily onkin olympialaji. Tyrmäykset sekä voimankäyttö korostuvat ammattilaiskehissä. Hyvän nyrkkeilijän tärkeitä ominaisuuksia ovat älykkyys, erityisesti taktinen äly, sekä kestävä fysiikka.
Nyrkkeily on vammautumisen kannalta riskialtis laji – esimerkiksi käden luut saattavat vammautua, jos nyrkkeilijän lyöntitekniikka on virheellinen. Tästä syystä erilaiset suojat ovat tärkeitä ja monet käyttävät esimerkiksi siteitä suojaamassa kämmeniä. Lääkärintarkastukset ovat tärkeä osa ammattinyrkkeilijöiden rutiinia.

Nyrkkeilyssä saattaa myös nyrkeilijän päähän kohdistua iskuja, joita eri yksilöt kestävät eri tavalla. Tähän iskunkestävyyteen vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon nestettä nyrkkeilijän aivoja ympäröivällä alueella on. Runsas määrä nestettä auttaa vaimentamaan aivoihin kohdistuvaa iskun voimaa sekä vaikuttaa vaimentavalla tavalla, kun aivot törmäävät kallossa oleviin luihin. Myös nyrkkeilijän kaulan sekä niskan lihaksisto sekä näiden muoto vaikuttavat hänen iskunkestävyyteensä. Jos nyrkkeilijän kaula on lyhyt ja hänen niskansa paksu, ei hänen päänsä heilahda kovin helposti. Tämä ehkäisee myös aivojen hölskymistä. Jos nyrkkeilijä ehtii havaita tulossa olevan iskun, hän saattaa ehtiä jännittää lihaksensa, jolloin hänen hermostollaan on aikaa varautua ottamaan isku vastaan.